Maailma on totta

Tuolloin maalasin eristyneitä muotokuvia, hahmoja, joilla oli pieni epämääräinen vääristymä, virhe tai vaikeus suhteessa ulkomaailmaan. Vaikeuden tuli ilmetä sekä esittävässä sisällössä että abstraktisesti maalausjäljessä. Yksilöidyt hahmot olivat kuvitteellisia, kuitenkin tunnistamiani. Kuvasin voimakkaan sisäisen maailman paradoksia, joka on sekä voiman antaja että eristävä muuri. Teosteni hahmot pakenivat todellisuutta, kuitenkin olin maalannut ne hetkellä jolloin ulkopuolinen voima tai tapahtuma pakotti ne kohtaamaan jotakin. Näyttelyn nimi oli ennemminkin epäilevä kysymys kuin tosiasiain julistus. Hämmästyin: konkreettinen maailma subjektiivisten mielikuvien ulkopuolella toimii ja on olemassa. Haaveiden ja mielikuvien epärealistisuus paljastuu niiden kohdatessa tämän maailman.

THE WORLD IS TRUE

At that time I painted secluded portraits, figures with a slight indefinite distortion, an error or a difficulty in relation to the outer world. The difficulty had to be evident both in the figurative content and abstractively in brush stroke. Individual figures were fictive, recognized by me however. I described a paradox of a strong inner world that is a giver of strength and an isolating wall. The figures in my works were escaping from reality, but I had painted them at a moment when an outer force or an event made them encounter something. The title of the exhibition was more a doubtful question than a proclamation of facts. I was surprised: the concrete world outside the subjective images is working and exists. The unreality of dreams and images is revealed when they meet this world.